Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Ajatustenlukijan ajatuksia

Kyse on muustakin kuin temppuilusta

Maanantai 5.3.2018 klo 20:21 - PP


Viihteen ja taiteen parissa työskentelevät eivät lähtökohtaisesti kerää suuren yleisön silmissä irtopisteitä sillä, että olisivat erityisen vaativassa tai ahkeruutta vaativassa työssä. Teosten takana on kuitenkin usein paljon sellaista työtä mitä katsoja, lukija tai kokija ei koskaan tule ajatelleeksi. Myös kulttuurialalla on ollut ja on valitettavasti vieläkin eräänlainen nokkimisjärjestys. Vaikka eri taiteenalojen välinen nokittelu onkin varmasti vähentynyt niin yhä on suuri joukko niitä, joiden mielestä baletissa varpaillaan tanssiva ballerina luo upeaa taidetta, kun taas sirkuksessa samoin tanssiva vain pelleilee ja hauskuuttaa yleisöään. Tämä ei kuitenkaan ole likimainkaan koko totuus. On itse asiassa ihan helvetin ärsyttävää, kun joku luulee, että työni on vain temppuilla tai kertoa hauskoja kaskuja. On se sitäkin, mutta myös paljon muuta.

On totta, että sirkus- ja varieteetaiteen puolella on paljon kevyttä tekemistä joissa esitysten sisällöksi riittää jokin temppu tai suorite, joka itsessään kerää katsojien sympatiat. Tällaista oma työnikin on silloin, kun tilaaja toivoo napakkaa 30 minuutin hauskuutusta yritystapahtumaan. Silloin se riittää ja silloin pyrin tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista. Sen sijaan, kun nousen teatterin lavalle tai paikkaan, jossa yleisö tulee katsomaan kokonaista parin tunnin iltaesitystä niin minullakin on jo enemmän sanottavaa, enemmän sisältöä.

Vihellä se

Lomax_0616.jpgTapasin vuonna 2011 Sean Lomaxin, joka on amerikkalainen ammattiviheltäjä. Kyllä, luit oikein. Ammattiviheltäjä. Sean kiersi kyseisenä vuonna Sirkus Finlandian mukana ympäri Suomen ja ihastutti lähes 200 000 katsojaa viheltämällä mm. Finlandia hymnin. Hän teki sen niin upeasti, että monet epäilivät hänen käyttävän jonkinlaista apulaitetta suussaan. Tulkinnastaan hän sai ilta toisensa jälkeen valtaisat suosionosoitukset. Juttelin Seanin kanssa Turussa heti esityksen jälkeen. Kysyin, miten hän on Finlandia hymnin harjoitellut. Oletushan lienee se, että hän vain on laittanut levyn soimaan ja alkanut viheltää sen päälle. Näin itsekin oletin, joka kertoo myös omista ennakkoasenteistani. Sean kertoi, että näin monet olettivatkin, kun Finlandia hymnin viheltäminen otettiin ensimmäisen kerran esille. Todellisuudessa hän kertoi pyytäneensä nuotit, sanoitukset sekä Suomeksi että Englanniksi ja soitettuna hymnin sekä instrumentaalina että laulettuna. Miksi, kysyin. Koska vain näin hän saa kokonaiskuvan siitä mitä säveltäjä on halunnut sanoa sävellyksellään. Vaikka hän ei ymmärrä Suomea niin hän ymmärtää laulajan rytmiä, äänenpainoja ja taas englanninkielisestä laulusta hän ymmärtää itse sanoman. Nämä yhdistämällä hän koki olevansa valmis tulkitsemaan tämän suomalaisille hyvin rakkaan sävellyksen. Sean Lomax on mainio esimerkki taiteilijasta, joka hurmasi ilta illan jälkeen katsojansa ja kuulijansa, mutta silti monelle ei varmasti tullut mielenkään millaisella intohimolla hän työhönsä suhtautuu.

Lopuksi

Kun itse rakennan uutta esitystä niin tutustun aina valitsemani materiaalin taustoihin huolella. Kuka keksi, mihin tarkoitukseen ja millaisia tulkintoja siitä on tehty. Jos kyse on omasta oivalluksesta, niin otan aina selvää onko joku muu ajatellut samoin ja jos on niin mihin tarkoitukseen, koska ja miten hän sen toteutti. Vain näin saan riittävän kokonaiskuvan, jolloin koen mieleni vapautuvan kopioimisen tarpeesta ja saan myös riittävästi liikkumatilaa mielessäni, jotta voin vapaasti improvisoida ja tehdä omaa tulkintaa. Pyrkimykseni on tehdä taikuutta ja mentalismia eikä temppuja ja jippoja. Se miten siinä onnistun jää muiden arvioitavaksi.

Teksti: Pete Poskiparta
Kuva: Kari Nieminen

Avainsanat: Taikuus, sirkus, taikatemppu, taikuri, viheltäjä, sirkus finlandia, sirkustaide, sirkus- ja varietee, teatteri, mentalisti


Kommentit

5.3.2018 21:21  Arto

Minä ainakin arvostan työtäsi.

5.3.2018 22:47  Maini

Tuo on aivan totta. Harvoin tulee ajatelleeksi koko kokonaisuutta, ja aikaa mitä esityksen valmistelu vaatii. Kuulijana sen vain kuulee, mutta ei tiedä mitä siinä on tehty. Se onkin jo sitten sitä ammattitaitoa.

18.5.2018 0:48  Hannu

Illat täältä Paraisilta,

Muistan kun lapsena näin telkkarista Paul Danielsin ohjelmia ja ihmettelin suu auki miten tuo on mahdollista ja salaa haaveilin jos itsekin pystyisi edes murto-osaan niistä tempuista. Lähes 30-vuotta meni ennenkuin uskalsin edes yrittää ja hommasin ensimmäisen korttipakkani ja aloittelijan opuksen taikaliikkeestä. Vaikka nyt on takana vasta puoli vuotta harrastelua ja olen oppinut muutamia perusjuttua lähitaikuuden saralla niin mitä enemmän tiedän (teoriassa) niin sitä suurempi kunnioitus minulla on teitä ammattilaisia kohtaan. Nyt ymmärrän kuinka paljon harjoittelua pelkästään jokin yksittäinen temppu tai sen osa vaatii puhumattakaan esiintymisestä ja kokonaisen setin/ohjelman rakentamisesta. Taitava ja harjaantunut kertoja tekee huonostakin vitsistä hyvän ja onneton kertoja voi pilata maailman parhaimman kaskun.

Aurinkoista kesän jatkoa! :)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini