Ensin tuli suru-uutinen. Nelinkertainen Olympiavoittaja Matti Nykänen oli menehtynyt vain 55 vuotiaana. Merkittävä osa suomalaisista muistaa hänet maailman kaikkien aikojen parhaana mäkihyppääjänä. Hänen myöhemmät edesottamukset olivat monella tapaa ikäviä ja niitä ei voi painaa villaisella, mutta miksi emme enää osaa kunnioittaa vainajaa ja tämän omaisia edes muutamia päiviä ennen kuin nostamme oman agendamme esille?

Illan uutisissa kaikilla kanavilla Nykäsen poismeno oli pääuutinen. Jokaisessa uutislähetyksessä nostettiin esille myös hänen alkoholiongelmat ja väkivaltaisuus, joista hän myös istui vankilassa ja näin sovitti tekonsa ainakin yhteiskunnan silmissä. Siksi olikin suorastaan karmaisevaa lukea kaikenmaailman vertauksia jopa Hitleriin ja siihen, että "ei kuolema tee kenestäkään pyhimystä". Siitä ei_ollut_kysymys. Kysymys on hyvistä tavoista kunnioittaa vainajaa ja hänen omaisiaan kuoleman hetkellä. Perheväkivalta, päihderiippuvuus ja muut ongelmat ovat asioita joista ei ole vaiettu Nykäsenkään kohdalla, mutta juuri nyt hänen läheisensä varmasti ovat murheen murtamia, joten vaikka sinä määrittelisit hänet vain näiden ikävien asioiden kautta niin antaisit edes läheisille aikaa surra rauhassa.

Jotkut, kuten taiteilija Pihla Viitala pahoitteli päivityksensä ajankohtaa. Se oli minusta kauniisti tehty. Samaa ei voi sanoa hänen eri somekanavilleen vuotaneesta paskasta, haukkumisesta ja uhkailuista. Aivan käsittämätöntä tekstiä, joissa haukuttiin niin hänen ulkonäköä kuin motiivejakin kaikin mahdollisin sanakääntein. Hävetkää!

Onko se oikeasti liikaa pyydetty, että käyttäytyisimme toisiamme kohtaan kunnioittavasti? Kyllä meille tulee mahdollisuuksia ratkoa ongelmia ilman, että teemme surevien omaisten surutyön entistä vaikeammaksi tai käytämme vainajan menneisyyttä keppihevosena juuri tänään, tässä ja nyt. Samaan hengenvetoon voisimme opetella hyväksymään pahoittelut ja anteeksipyynnöt ilman, että alamme  haukkumaan pahoittelijaa. 

Palautetaan siis mieliimme se mitä meille kaikille on opetettu, käytöstavat! Virheettömät heittäkööt ensimmäiset kivet. Täältä ei ainakaan lennä mitään.

Pete Poskiparta