Ajatustenlukijan ajatuksia
Miksi asettaa itsensä hengenvaaraan vain viihdyttääkseen muita?Tiistai 29.5.2018 klo 19:54 - PP Vaara ja erityisesti kuolemanvaara kiehtoo ihmisiä. Pääosa meistä haluaa tuntea vaarantunteen turvallisesti katsomossa tai kotisohvalla. Olen kuitenkin usein pohtinut, että mikä on tekijänsä motiivi nousta kymmenien metrien korkeuteen tekemään voltteja tai kävelemään vaijerilla. Onko ajavana voimana kilpailu siitä kuka tekee hurjimman numeron? Vai onko kyseessä niinkin raadollinen syy kuin työn saaminen? Vai onko kyse sittenkin addiktiosta, voimakkaasta tunteesta, että on elossa? Mm. näitä asioita pohdimme 14. kesäkuuta Yle Puheella alkavassa ohjelmasarjassa Viimeinen keikka.
Olin itse toistakymmentä vuotta sitten Älä Katso nimisessä TV-ohjelmassa esiintymässä. Samassa jaksossa ranskalainen Grey Arrow pariskunta teki vastaavia numeroita kuin Moretit. Vain kaksi viikkoa kuvausten jälkeen sattui onnettomuus ja Grey Arrown vaimo sai vakavan osuman esityksen loppunumerossa, jossa mies ampuu viidellä päällekkäin olevalla varsijousella samanaikaisesti viiteen ilmapalloon, jotka ovat vaimon pään molemmin puolin, kainalojen alla ja yksi haarojen välissä. Osuma sattui onneksi jalkaan, ei päähän. Klikkaa TÄSTÄ ja katso videolta Hans & Helga Morettin varsijousiesityksen loppuhuipennus. Video on vuodelta 1995. Tapaus Karl WallendaYksi Viimeinen keikka jaksoista käsittelee Karl Wallendan tapausta. Hän teki urallaan useita ennätyksiä mm. kävelemällä yli 500 metrin korkeudessa vaijerilla ilman suojaverkkoa. Tämän ennätyksen muuten rikkoi myöhemmin hänen lapsenlapsenlapsensa Nik kävelemällä 610 metrin korkeudessa. Karl puolestaan päätyi vielä 73 vuotiaana kaikkien ennätysten jälkeenkin kävelemään kahden kerrostalon väliin pingoitetulla vaijerilla. Tuulenpuuska kesken suorituksen johti peruuttamattomaan horjahdukseen, ja Wallenda putosi kymmenien metrien korkeudesta menehtyen välittömästi. Miksi? Wallenda itse sanoi vapaasti suomennettuna, että ”koen olevani elossa vain vaijerilla kymmenien metrien korkeudella”. Häntä ei haitannut se, että vuosikymmeniä aiemmin perheestä oli menehtynyt kaksi taiteilijaa ja yksi joutunut pysyvästi pyörätuoliin legendaarisessa ihmispyramidinumerossa eikä Nikiä häiritse se, että hänen iso-isoisänsä menehtyi numerossa, jossa hän pyrkii koko ajan tekemään uusia ennätyksiä. Häntä ei häiritse edes se, että vain runsas vuosi sitten nykyinen Wallendan tiimi putosi ihmispyramidi-numerossa vakavin seurauksin. Henkiä ei menetetty, mutta puolet perheestä oli jälleen kädet ja jalat kipsattuna. Kaikki silti vakuuttivat, että kun jalat ja kädet on kunnossa niin esitystä jatketaan entiseen malliin. Karl Wallenda siis tunsi olevansa elossa vain vaijerilla. Samanlaista retoriikkaa olen kuullut usein käytettävän eri extreme-lajien edustajilta, kuten base-hyppääjiltä. Ehkä tätä kautta ymmärrämme heidän motiivejaan paremmin. Toki, parantumaton narsismi elää lähes kaikissa esiintyjissä, mutta se harvoin yksin selittää järjettömiä riskejä. Esimerkiksi Wallendan suvussa on kulkenut kautta aikojen periaatteellinen päätös siitä, että turvaverkkoja ei käytetä. Tämä on maksanut ihmishenkiä ja johtanut pysyviin vammautumisiin, mutta silti periaatteesta ei luovuta. Tyhmää, sanoisi moni, mutta lopulta, kumpi on tyhmempi, tekijä vai se, joka maksaa nähdäkseen teon? Juuri näitä asioita pohdimme Viimeinen keikka ohjelmassa.
Pete Poskiparta Viimeinen keikka 14.6 alkaen aina torstai iltapäivissä Yle Puheella |
Avainsanat: Vaara, Hengenvaara, onnettomuus, sirkus, kahlekuningas, taikuri, mentalisti, venäläinen ruletti, viimeinen keikka |