Vaara ja erityisesti kuolemanvaara kiehtoo ihmisiä. Pääosa meistä haluaa tuntea vaarantunteen turvallisesti katsomossa tai kotisohvalla. Olen kuitenkin usein pohtinut, että mikä on tekijänsä motiivi nousta kymmenien metrien korkeuteen tekemään voltteja tai kävelemään vaijerilla. Onko ajavana voimana kilpailu siitä kuka tekee hurjimman numeron? Vai onko kyseessä niinkin raadollinen syy kuin työn saaminen? Vai onko kyse sittenkin addiktiosta, voimakkaasta tunteesta, että on elossa? Mm. näitä asioita pohdimme 14. kesäkuuta Yle Puheella alkavassa ohjelmasarjassa Viimeinen keikka. 

Aihe on kiehtonut minua katsojana aina. Tekijänä ei niinkään. Omat kokeiluni vaarallisista tempuista ovat rajoittuneet nk. Happorulettiin ja venäläiseen rulettiin niittipyssyillä. Kummastakaan en saanut irti sitä mitä toivoin, joten jätin ne muille. Sen sijaan katsojana olen aina kokenut viehätystä, kun joku asettaa henkensä alttiiksi vain saadakseen minut tuntemaan jännitystä, kauhistusta ja lopulta sitä vapauttavaa helpotuksen tunnetta, kun suoritus onnistuu. Valitettavasti ihan aina ne eivät onnistu. Onneksi en ole ollut koskaan katsomossa, kun jotain todella vakavaa tapahtuu. Sen sijaan läheltä piti-tilanteita olen ollut todistamassa. Parhaiten mieleeni on jäänyt jo edesmenneen saksalaisen illusionisti Hans Morettin (kuvassa) esitys Kouvolan Taikapäivillä. Hän esitti kuuluisaa varsijousinumeroaan, jossa hän ampuu silmät sidottuna olkansa päältä taaksepäin varsijousella mm. omenan avustajansa pään päältä. ”Lämmittelynä” Moretti otti avustajaksi yleisön joukosta Taikuri Luttisen eli Japen, kuten meidän piireissä sanotaan. Jape oli tuolloin Viihdeohjelmien SM-kilpailujen tuomaristosta. Hänet ohjattiin seisomaan vasten maalitaulua ja pitämään ilmapalloa päänsä päällä. Avustaja kilistää kelloa Japen pään päällä ja Moretti ampuu. Ei, nuoli ei osu ilmapalloon… Mutta onneksi se ei myöskään osu häntä päähän. Sen sijaan se jää pystyyn aivan pään viereen. Kumpikaan ei luovuta. Moretti ampuu uudestaan ja tällä kertaa nuoli puhkaisee ilmapallon ja aplodit ovat äänekkäät ja kestävät pitkään. Japen elekielestä voi päätellä, että hän on suunnattoman helpottunut. Heti perään Moretti ampuu omenan oman avustajansa pään päältä ilman ongelmia. Kuriositeettina kerrottakoon, että Morettien esityksessä tapahtui 25 vuoden aikana kaksi loukkaantumista. Molemmista hänen vaimonsa Helga selvisi ilman pysyviä vaurioita. Heidän avioliittonsa kesti kuitenkin Helgan kuolemaan asti. Niin, hän kuoli syöpään, ei vahingonlaukaukseen.

Olin itse toistakymmentä vuotta sitten Älä Katso nimisessä TV-ohjelmassa esiintymässä. Samassa jaksossa ranskalainen Grey Arrow pariskunta teki vastaavia numeroita kuin Moretit. Vain kaksi viikkoa kuvausten jälkeen sattui onnettomuus ja Grey Arrown vaimo sai vakavan osuman esityksen loppunumerossa, jossa mies ampuu viidellä päällekkäin olevalla varsijousella samanaikaisesti viiteen ilmapalloon, jotka ovat vaimon pään molemmin puolin, kainalojen alla ja yksi haarojen välissä. Osuma sattui onneksi jalkaan, ei päähän.

Klikkaa TÄSTÄ ja katso videolta Hans & Helga Morettin varsijousiesityksen loppuhuipennus. Video on vuodelta 1995.

Tapaus Karl Wallenda

Yksi Viimeinen keikka jaksoista käsittelee Karl Wallendan tapausta. Hän teki urallaan useita ennätyksiä mm. kävelemällä yli 500 metrin korkeudessa vaijerilla ilman suojaverkkoa. Tämän ennätyksen muuten rikkoi myöhemmin hänen lapsenlapsenlapsensa Nik kävelemällä 610 metrin korkeudessa. Karl puolestaan päätyi vielä 73 vuotiaana kaikkien ennätysten jälkeenkin kävelemään kahden kerrostalon väliin pingoitetulla vaijerilla. Tuulenpuuska kesken suorituksen johti peruuttamattomaan horjahdukseen, ja Wallenda putosi kymmenien metrien korkeudesta menehtyen välittömästi. Miksi? Wallenda itse sanoi vapaasti suomennettuna, että ”koen olevani elossa vain vaijerilla kymmenien metrien korkeudella”. Häntä ei haitannut se, että vuosikymmeniä aiemmin perheestä oli menehtynyt kaksi taiteilijaa ja yksi joutunut pysyvästi pyörätuoliin legendaarisessa ihmispyramidinumerossa eikä Nikiä häiritse se, että hänen iso-isoisänsä menehtyi numerossa, jossa hän pyrkii koko ajan tekemään uusia ennätyksiä. Häntä ei häiritse edes se, että vain runsas vuosi sitten nykyinen Wallendan tiimi putosi ihmispyramidi-numerossa vakavin seurauksin. Henkiä ei menetetty, mutta puolet perheestä oli jälleen kädet ja jalat kipsattuna. Kaikki silti vakuuttivat, että kun jalat ja kädet on kunnossa niin esitystä jatketaan entiseen malliin. 

Klikkaa TÄSTÄ ja katso video Nik Wallendasta. Mukana myös herkimpiä järkyttävää kuvamateriaalia tapahtuneista onnettomuuksista. 

Karl Wallenda siis tunsi olevansa elossa vain vaijerilla. Samanlaista retoriikkaa olen kuullut usein käytettävän eri extreme-lajien edustajilta, kuten base-hyppääjiltä. Ehkä tätä kautta ymmärrämme heidän motiivejaan paremmin. Toki, parantumaton narsismi elää lähes kaikissa esiintyjissä, mutta se harvoin yksin selittää järjettömiä riskejä. Esimerkiksi Wallendan suvussa on kulkenut kautta aikojen periaatteellinen päätös siitä, että turvaverkkoja ei käytetä. Tämä on maksanut ihmishenkiä ja johtanut pysyviin vammautumisiin, mutta silti periaatteesta ei luovuta. Tyhmää, sanoisi moni, mutta lopulta, kumpi on tyhmempi, tekijä vai se, joka maksaa nähdäkseen teon? Juuri näitä asioita pohdimme Viimeinen keikka ohjelmassa.

Ohjelmasarjassa kuullaan kahdeksan eri tarinaa taiteilijoista, jotka kuolivat ”näyttämölle”. Edellä kerrotun Wallendan tapauksen lisäksi kerromme mm. kahlekuninkaasta, joka pyrki tekemään itse Houdininkin kateelliseksi ”elävältä haudattuna” numerollaan, kotimaisesta illusionistista Aimo Leikaksesta (kuvassa), joka esitti illasta toiseen itsensä hirttämistä ja venäläistä rulettia oikealla pistoolilla sekä taikurista, joka pyrki nappaamaan ammutun luodin kiinni hampaillaan. Mitä tapahtui, miksi tapahtui, mikä oli tekijän motiivi ja voisiko tämä tapahtua uudelleen? Kerromme taustat, tapahtuman ja tarinan. Ne ovat monella tapaa kiehtova osa viihdehistoriaamme. Olethan kuulolla?

Pete Poskiparta

Viimeinen keikka 14.6 alkaen aina torstai iltapäivissä Yle Puheella