Ajatustenlukijan ajatuksia

Masentuneen puheenvuoro

Sunnuntai 9.7.2017 klo 15:02 - PP


Kirjoitin tämän kirjoituksen muutama vuosi sitten ja se on seurannut minua tähän päivään asti. Saan, jos en nyt päivittäin niin lähes viikottain kuulla, että kirjoituksestani oli apua ja, että kuvaukseni masennuksesta oli niin osuva, että he mielellään käyttävät sitä kertoessaan olotilastaan ulkopuoliselle. Jaan tämän kirjoituksen uudestaan tässä blogissani, koska alkuperäinen kirjoitus on ulkopuolisella palvelimella johon minulla ei ole enää pääsyä. Tämä kesä on myös ollut pitkästä aikaa raskas ja huonoja päiviä on ollut tavallista enemmän, joten palasin itsekin tähän omaan kirjoitukseeni muistellakseni mitä ajattelin muutama vuosi sitten. Siksi halusin muistuttaa taas kerran, että masennus on sairaus ja sen vähättely, johon yhä törmään tuon tuostakin on huolestuttavaa ja perustuu mitä todennäköisimmin tietämättömyyteen.

Jatkuu...

Avainsanat: Masennus, sairaus, alakulo, unettomuus, voimattomuus, parantuminen, psykiatri,


Kommentit

9.7.2017 20:26  sirpa

Väsymys, ahdistus, kuin joku istuisi rinnan päällä, kipua siellä ja täällä, unohtui joku päivänselvä sana,nimi jne.pojan avioongelmien(vaimo petti) myötä ongelma paheni, sain vapun jälkeen ahdistuskohtauksen itketti ja tuntui ettei olisi mitään syytä, oli paha olo. toinen kun olivat yrittäneet uudestaan ja kolmen viikon jälkeen vaimo lähti viihteelle kahdelta raflasta siskonsa kanssa pois mutta puoli viisi kotio, minä olin puhunut pikkupjille että mennään lauantaina puistoon yms. no, hän sanoi että menen siskolleni(poika töissä) ja sunnuntai -iltana poika tuli sanoi että ei ollut siskollaan oli ollut sen jätkän luona, sisko ei ollut valehdellut sen puolesta. Siis eniten mua surettaa pikkupojat, olen saanut olla tiiviisti heidän kanssaan, olen aina ottanut hoitoon kun on pyydetty. Sitten kaikki sanoo että sun pitää ajatella omaa hyvinvointiasi, jmutta kun elämäsäni on työ, lastenlapset, kaksi kissaa. Kai se alamäki alkoi kun isä kuoli -09 ja sitten äitikin -14. Silloin hoidin perunkirjat ja sitten jatkoin elämääni kuin zombi. jos olin aamuvuorossa niin ajattellin töissä että kumpa tää päivä pian loppuisi pääsis kotiin ja nukkuun. ja nukui kyllä iltakymmenenne jos ei kukaan häirinnyt. silloin sain masennuslääkkeen ja nyt lääkäri vaihtoi sen toiseen ja heinäkuun lopulla pitäisi mennä käymään että mikä on olo. Käski mennä mökistä ulos , ja kun menen niin on orpr olo ja tuntuu että huuhailen . Lopuksi vielä. Poika sanoi etä vaimon ei tarvi päästä kahteen kuukauteen viihteelle eli en saa ottaa poikia yökylään paitsi sunnuntaina ja viedä aaamulla tarhaan, ja vaikka hakea tarhasta kun on iltavuorossa. niin vaimo kun oli viime viikonloppuna kun tämä uusi pettäminenkin tapahtui ja sitten kilpaa siskonsa kanssa soittelilivat pojalle että ottaisi pojat niin pääsisi. mutta. ei kai perheellisen pidä bilettää joka viikonlopu. eiköhän kerran kuussa riittäisi tuulettua niin jaksaisi olla lapsillle parempi äiti. Sitten se oli tekstannut pojalle että no , ei sitten, sävoit kutsua mummun poikien rippijuhliin jos haluat. eli vihje että en näkisi poikia. poika sanoi että sitä potuttaa kun ei päässyt ulos, niin sen vaimon perheessä on tapa että lapset hoidetaan itse eli sieltä ei hoitoapua saa ja pojat vierastavat heitä. Minun kanssani he ovat kuin kotonan Tähä liittyy paljon asioita mutta kun pääsisiylös tästä enkä aina saisi itkukohtausta kun tulee joku ongelma. kiitos.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini