Ajatustenlukijan ajatuksia
Oudoimmat keikat Top 3.Lauantai 27.5.2017 klo 17.13 - PP Keikoilla tapahtuu outoja asioita tuon tuostakin, mutta usein ne ovat yksittäisiä pieniä kömmähdyksiä joko itseltä tai yksittäiseltä yleisöedustajalta. Joskus tekniikka tekee tenät ja sähköt menevät poikki tai äänentoista lakkaa toimimasta. Nämä kuuluvat asiaan silloin tällöin. Pari viikkoa sitten keikkani oli ajoitettu alkamaan samaan aikaan, kun Suomi pelasi puolivärieräottelua USA:ta vastaan jääkiekossa. Kysyivät, että voinko kännykästä katsoa kuvaa ja kertoa ihmisille mitä pelissä tapahtuu, ts. selostaa peliä. Koska ottelua oli jäljellä vain kaksi minuuttia niin lupauduin tähän. Minullahan on kokemusta kiekkoselostamisesta radiossa, joten pyyntö ei ollut ihan niin kuin outo kuin äkkiseltään voisi kuvitella ja sitä paitsi keikka meni loistavasti. Voipi olla, että yleisöstä osa olisi ollut "vihamielinen" minua kohtaan, jos olisin vain vaatinut, että minun on päästävä lavalle sovitusti tekemään oma juttuni. Nyt kaikki voittivat ja asiakas oli tyytyväinen. Kun oikein kaivan mieleni sopukoista niin löydän muutaman keikan, jotka outoudessaan ovat jääneet mieleen. Kaikista näistäkin selvittiin kunnialla. Oudoimmat keikat Top 33. Emme maksa laskua, koska et ollut koko tilaisuudessaElettiin 2000-luvun alkuvuosia, kun WAP yrityksiä syntyi kuin sieniä sateella. Nämä ilmaa myyneet yritykset katosivat yhtä nopeasti kuin tulivat, mutta lyhyen olemassaolon aikana ei säästelty. Juhlissa juotiin ja syötiin kunnolla eikä esiintyjissä säästelty. Eräs tällainen yritys buukkasi minut pikkujouluihinsa esiintymään. Muistaakseni vuosi oli 2002. Jo saapuessani keikkapaikalle arvasin, että kyseessä on katastrofi, sillä yleisö oli umpijurrissa. Osa pelasi pöytälätkää, yksi oksensi kukkaruukkuun ja muut muuten vaan melusivat. Lavan edessä oli pitkä pöytä, jossa oli muutama henkilö suht selvin päin. Tilaaja saapui umpihumalassa ja kertoi, että show pitää siirtää myöhemmäksi, koska pöytälätkäturnaus on kesken. Kieltäydyin ja sanoin, että show tehdään nyt, koska muuten siitä ei tule mitään. Esitys alkoi ja sain kuin sainkin pienen, ehkä 10 hengen joukon seuraamaan esitystäni. Tämä oli toki haasteellista, kun samaan aikaan loput touhuavat omiaan, pelaavat pöytälätkää ja osa oli jo sammuneina pöydissä. Tein kuitenkin mitä pyydettiin ja niin hyvin kuin siinä tilanteessa pystyin. Olin ammattiurani alussa ja tällaiset kolaukset saivat miettimään koko homman mielekkyyttä. Onneksi näitä sattui harvoin ja ne lopulta opettivat miten tällaisissakin tilanteissa selvitään voittajana. Tuli uusi viikko ja lähetin laskun tilaajalle. Muutaman päivän päästä sain vihaisen soiton, jossa yrityksen toimitusjohtaja hyvin kiukkuisena tiedusteli, että miten kehtaan lähettää satojen eurojen laskua palvelusta, jota en ole edes toimittanut. Luulin aluksi, että kyseessä on jonkin sortin pilasoitto, mutta hyvin nopeasti minulle selvisi, että kyseinen toimitusjohtaja oli todella ollut omissa pikkujouluissaan niin humalassa, että ei edes muista minun esiintyneen siellä ja nyt hän vetosi tähän väittäen, että yritän huijata heitä maksamaan laskua vaikka mitään esitystä ei ole edes tehty. Pyysin ystävällisesti haastattelemaan henkilökuntaa, josko joku olisi muistanut esitykseni. Hän ei koskaan enää soittanut, mutta lähetti myöhemmin samana päivänä sähköpostin, jossa pahoitteli väärinkäsitystä. Oli kuulemma ollut hyvä show, mutta häneltä se oli mennyt kokonaan ohi. Lopulta lasku maksettiin ajallaan, mutta yritys itsessään meni konkurssiin ennen seuraavia pikkujouluja. 2. Helikopterilla VirossaMuuan kansainvälinen suuryhtiö piti henkilökunnan virkistyspäivän Virossa, Naissaaressa. Kyseinen paikka oli Neuvostoliiton aikana sotilastukikohta, joka sittemmin on valjastettu erinäisin aktiviteetein yritysten ja muiden käyttöön. Samana päivänä oli jo toinen buukkaus Helsingissä, mutta asiakas välttämättä halusi minut esiintymään tilaisuuteen, joten ainoa tapa oli tulla helikopterilla Hernesaaresta Tallinnan satamaan. Tämä oli hieman ennen kuin kyseiselle yhtiölle eli Copterlinelle sattui vakava, 14 ihmishenkeä vaatinut onnettomuus. Etukäteen minulle oli kerrottu, että tulen kopterilla yli ja vastassa on vene, joka vie minut Naissaareen ja siellä minut ohjataan esiintymispaikalle. Kun esitys on ohi, minut välittömästi viedään veneellä takaisin kopterille ja siitä pääsen yli Helsinkiin. Hieno suunnitelma ja tuli hetkellisesti todellinen stara-fiilis. Kyseinen päivä oli erittäin sateinen ja tuulinen, suorastaan myrskyisä. Kopterilento meni hyvin, mutta tragikoominen puoli alkoi Tallinnan päässä. Vastaassa oli vene, kumivene ja sen mukana kaksi märkäpukuihin pukeutunutta virolaistamiestä, jotka virolaismurteella sanoivat, että "laita tama päälles". Minun siis piti pukea märkäpuku puvun päälle. Suorat housut, kauluspaita, solmio ja puvun takki. Siihen päälle märkäpuku. Muuta mahdollisuutta ei ollut. Ajattelin, että "so what, yksi puku sinne tai tänne". Matka kohti naissaarta oli kuin huvipuistolaitteessa olisi ollut. Vettä roiskusi ja tuuli riepotteli venettä. Lopulta, kun pääsimme saarelle niin vastassa oli kolmas märkäpuvussa oleva henkilö, joka huutaa kuuluvasti, että "tänne, tänne ja äkkiä". Riisun märkäpuvun ja lähden rankassa vesisateessa kulkemaan oppaan perässä. Ryteikön läpi päästyämme edessä on vanha tykkihalli, jonka edessä kolme miestä tupakoi kertakäyttöiset sadetakit päällään. Minulle tuollaista kertakäyttösadetakkia ei kukaan huomannut tarjota. Sisällä tykkihallissa on pimeää. Yhteen kohtaan osoittaa kohdevalo ja maassa on valkoista kalkkia. Äänimies sanoo, että seiso ja esiinny siinä niin kaikki näkevät. Siis en käytännössä voinut liikkua metriä enempää, koska valo osoitti yhteen kapeaan kohtaan, joka oli merkattu kalkilla. Mietin mielessäni, että "mitä vittua". No, ajattelin, että teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Lopulta yleisö saapui sisälle. Noin 20 hengen joukko ihmisiä, joilla oli kertakäyttöiset sadetakit päällä. He olivat harjoittaneet kaiken myrskyn ja sateen keskellä erilaisia aktiviteetteja ja se vähän näkyi myös naamasta. En ihmettele, sillä siinä ilmassa kaikenmaailman liaanileikit ja riippusillat eivät ehkä ole parasta tyky-ohjelmaa. Heillä oli kaikilla myös olut-tölkki kädessä eikä hallissa ollut istumapaikkoja vaan tarkoitus oli, että he seisovat puolikaaressa ja katsovat esitykseni. Mahtavat lähtökohdat. Tein show´n ja uskokaa tai älkää, sain ihmiset nauramaan ja hyvälle tuulelle. Aplodeja ei juurikaan tullut, koska miten sitä nyt kukaan voi taputtaa, jos toisessa kädessä on oluttölkki etkä voi sitä laskea mihinkään. Show´n jälkeen muistan miettineeni hetken, että tässä kyynisessä maailmassa minulla on vain yksi tehtävä ja se on saada ihmiset hetkellisesti irti kaikesta ja onnistuin siinä vaikka kaikki, SIIS KAIKKI enteet olivat sitä vastaan. Lopulta minut kuskattiin jälleen se sama helvetin märkäpuku päällä satamaan, josta lensin seuraavalla kopterilla Helsinkiin yhtä hyvin outoa keikkakokemusta rikkaampana. 1. Esiintyminen Big Brother talossaKaiken kaikkiaan erikoisin keikkakokemus oli kuitenkin esiintyminen Big Brother talossa vuonna 2012. Ei suinkaan siksi, että esityksessä olisi tapahtunut jotain erityistä vaan siksi, että sekä silloin että näin jälkeenpäin tilanne tuntui täysin absurdilta. Esiinnyin ihmisille, jotka olivat olleet tuolloin jo viikkoja eristyksissä ja heille oli syntynyt lähinnä suurperhettä muistuttava elämäntapa, jolloin esiintyjänä olet automaattisesti ulkopuolinen ja epäilyksen alainen. Tätä esiintymistä kuvasi samanaikaisesti kymmeniä kameroita eri kulmista ja ihmiset saattoivat katsoa esitystä livenä netin kautta ja TV:stä, vaikka ensisijainen yleisöni olikin talon asukkaat. Erikoisuutta lisäsi vielä tarkkaan määritellyt säännöt siitä mitä sai ja mitä ei saanut sanoa. Esityksessä ei saanut viitata mihinkään talon ulkoiseen seikkaan. Ei kertoa uutisia eikä tarttua ajankohtaisuuksiin, koska koko ohjelman ideahan oli, että siinä kisaavat todella ovat eristyksissä ulkomaailmasta. Tilanne oli haastava, sillä tapani esiintyä on nimenomaan ottaa esille asioita juuri nyt pinnalla olevista jutuista. Kaikesta absurdiudesta huolimatta esitys meni loistavasti ja täytti paikkansa ohjelmassa erinomaisesti. Talon asukkaat saivat piristystä ja TV:n kautta mentalismi uusia ystäviä. Vaikka tämä tarina ei edellisten tapaan olekaan kovin hauska niin minun korvieni välissä tämä oli ehdottomasti oudoin keikka, jonka olen elämässäni tehnyt. Ehkä seuraavalla kerralla pohdin ikimuistoisimpia keikkoja, Pete Poskiparta |
Avainsanat: mentalisti, taikuri, keikka, outo, ihmeellinen, kummallinen, kokemus, esiintyminen, keikkailu |