On olemassa sanonta, että ammattiesiintyjän ja amatöörin erottaa lopulta siitä, että ammattilainen esittää samaa ohjelmaa eri yleisöille ja amatööri eri ohjelmia samalle yleisölle. Vaikka tuo ei ihan sanatarkasti aina paikkaansa pidäkään niin on totta, että ammattiesiintyjän työ koostuu saman toistamisesta ilta toisensa jälkeen ja joskus motivaation löytäminen vaatii pientä ponnistelua.

Uskon yksinkertaiseen kaavaa

1. Aseta tavoite

2. Tee se visuaaliseksi

3. Työskentele sitä kohti

Esimerkiksi tällä hetkellä työskentelen voimakkaasti tulevan syksyn Mentalisti 2.0 kiertuetta kohti. Asetin tavoitteen viime talvena ja siinä määrittelin mitä kiertueeltani haluan, millaisen ohjelman sinne rakennan ja koska sen on oltava valmis. Tämän jälkeen tein tavoitteesta visuaalisen. Tämän tavan olen oppinut kiekkovalmentaja Juhani "Tami" Tammiselta, joka suosii tavoitteiden tekemistä näkyväksi. Kun Tami oli aikanaan nostamassa Kärppiä liigaan, oli hänellä vessan peilin yläkulmassa teksti "Kärpät liigaan". Siinä se muistutti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla mikä on tavoite ja mitä kohti työskennellään. Näinpä minullakin on autossa, kotona työhuoneessa sekä toimistolla post-it lappuja, jotka muistuttavat tulevan kiertueen lähestymisestä ja sille asettamistani tavoitteista. Tämä yksinkertainen konsti toimii minulla ja muistuttaa sopivasti mihin tähtään seuraavaksi. 

Juuri ennen lavalle nousua

Olen vuosien mittaan oppinut arvostamaan jokaista esitystä, jokaista keikkaa ja tästä syystä en nykyisin nouse lavalle koskaan puolilla valoilla. Näin saattoi nuorempana tapahtuakin, koska ylimielisyyttäni kuvittelin osaavani homman, mutta ikä, isyys ja kokemus ovat osoittaneet, että tässä työssä on vahvasti kyse elämän mittaisesta oppimisesta. Nykyisin teen lyhyen mielikuvaharjoitteen ennen jokaista esitystä. Tämän tarinan opin pari vuotta sitten Lee Earlelta, joka on yksi mentalismin elävistä legendoista. Lee itse taas oppi tarinan omalta mentoriltaan yli 60 vuotta sitten. Alla oleva käännös on puhtaasti ulkomuistista vedetty eikä sanatarkkuus tässä ole edes olennaista. Idea on vain kerrata ennen esitystä kuvitteellinen tarina, joka muistuttaa esiintyjän työn tärkeydestä.

"Kuvittele, että jokaisessa esityksessä yleisössä istuu pieni poika (tai tyttö), joka näkee ensimmäistä kertaa elämässään taikuriesityksen livenä. Hän kantaa mielikuvaa esityksestäsi, oli se hyvä tai paha, kirkkaana mielessään lopun elämäänsä. Hän luo mielikuvan koko genrestä tämän esityksen perusteella. Pidä siis huoli, että pojalle jää upea elämänmittainen muisto eikä ikävä pettymys.

Kuvittele poika, joka on kenties säästänyt viikkorahansa, jättänyt karkit ostamatta, skipannut leffaillan ja tyhjentänyt viimeisetkin sentit säästöpossusta päättäen, että tulee katsomaan esitystäsi. Hän on maksanut kaiken mitä hänellä on, joten sinun on annettava kaikki mitä sinusta irtoaa!

Kuvittele poika, joka voisi yhtä hyvin olla jossakin muualla. Hän on kenties jättänyt kaverinsa synttärit väliin, skipannut jalkapallotreenit ja sen sijaan päättänyt antaa aikaansa esityksellesi. Aikaa, jota hän ei enää koskaan saa takaisin. Tämän kallisarvoisen ajan palkitset antamalla takaisin upean, ikimuistoisen hetken, jonka hän muistaa ikänsä"

Tämä vähän lapsekaskin tarina motivoi minua joka kerta pistämään parastani. Sen läpikäynti mielikuvin vie itseltäni alle minuutin. Tarinan voi helposti muuttaa koomikolle, muusikolle tai mille tahansa esiintyjälle sopivaksi. Eikä katsojan tarvitse olla pieni poika. Itse en esiinny lapsille ollenkaan, mutta kolmen lapsen isänä minun on helpompi kuvitella pieni poika tai tyttö yllä olevaan tarinaan kuin aikuinen. Idea on ymmärtää, että yleisössä voi olla ja aika usein onkin ihmisiä, joille tämä hetki esitykseni parissa voi pelastaa päivän, unohduttaa huolet, herättää intohimoja tai parhaimmillaan jopa muuttaa elämän suuntaa. Siksi jokainen esitys on keskittymiseni arvoinen.  

Pete Poskiparta

Mentalisti 2.0 kiertueella syksyllä - Hanki lippusi ennakkoon TÄSTÄ!