Palkinnon myöntäjä Psychic Entertainers Association (PEA) on mentalistien, mielentaikureiden ja lavahypnotistien johtava organisaatio maailmassa, johon kuuluu muutama sata alan ammattilaista, keksijää, käsikirjoittajaa, konsulttia ja esiintyjää eri puolilta maailmaa. Varsinkin Yhdysvalloissa mentalistien ja hypnotistien esityksiä kuvataan usein termillä psychic entertainment. Amerikassa tällä viihteen genrellä on pitkät perinteet ja siksi yleisökin näkee sen omana lajinaan, enemmän erillään taikureista kuin euroopassa. Itse en tällaista jaottelua koe kovin mielenkiintoisena, vaan näen mentalismin taikuuden genrenä, vähän kuin musiikissa on jazz, blues ja rock musiikkia, on taikuudessa korttitaikuutta, manipulaatiota, illuusioita ja esimerkiksi mentalismia. 

PEA on organisaationa mainio sparrauspaikka kaikille sen jäsenille ja itse voin sanoa saaneeni siltä enemmän kuin koskaan osasin odottaa. Oli työhöni liittyvä ongelma suuri tai pieni, tekninen tai filosofinen, voin aina kysyä muilta alan tekijöiltä ja saan apua ongelman ratkaisuun välittömästi. PEA järjestää vuosittain Meeting of the Minds nimistä kongressia, johon pääsevät vain jäsenet. Tapahtumassa luennoimme toisille valitsemistamme aiheista, esiinnymme yleisölle ja vaihdamme kuulumisia. Tapahtuman yhteydessä jaetaan myös vuosittain neljä PEA:n palkintoa, joista saamani Dunninger palkinto on suurin ja odotetuin. Minulla oli kunnia ensimmäisenä suomalaisena vastaanottaa kyseinen palkinto. Dunninger palkinto on aiemmin luovutettu sellaisille alamme suurnimille kuin Derren Brown (UK), Max Maven (US), Bob Cassidy (US) sekä Uri Geller (Israel), jonka valinnan perusteita minultakin on kyselty, mutta en osaa tähän vastata, koska palkinto annettiin hänelle vuosia sitten ja ehkä enemmänkin taidoistaan esiintyjänä ja mentalistina kuin eettisten ja moraalisten valintojen perusteella.

Tunnustus annettiin minulle laadukkaasta työstä mentalismin parissa sekä siitä, että olen tehnyt genreä tutuksi kotimaassani. Kun nimeni mainittiin, olin hetken sanaton. Muutama sydämenlyönti saattoi jäädä välistä, kun syvään hengitettyäni pääsin noutamaan palkintoni. En voinut uskoa sitä todeksi. Nopeana filminauhana näin silmissäni ne räntäsateiset loka-marraskuun yöt, kun olen ajanut pitkältä keikkamatkalta kotiin tai ne lentokentillä vietetyt tuntien odotukset ja ne hotelliyöt, pienet ja suuret uhraukset, jotka perheeni on tehnyt, jotta saan toteuttaa haaveammattiani ja hämmästyttää yleisöä illasta toiseen. Nyt tämä kaikki palkittiin ja oli lievästi outo tunne, kun monet omat sankarini joita olen aina katsonut ylöspäin, nousivat seisten osoittamaan suosiotaan noutaessani palkintoa. Harmittamaan jäi vain se, että perheeni, ei edes vaimoni ollut näkemässä tätä. Myöskään oppi-isäni, legenda Bob Cassidy ei nähnyt tätä, koska on jo poistunut keskuudestamme. Hänen tyttärensä lähettämä viesti, jossa luki my dad would be very proud today, oli varsin mieleenjäävä ja liikuttavakin onnitteluviesti. Onneksi sentään ystäväni ja kollegani Jose Ahonen oli paikalla ja ensimmäinen, joka onnitteli palkinnosta. Hetki tallentui mieleeni kunniapaikalle ja saamani palkinto löytää paikkansa Vuoden taikuri 2014 palkinnon vierestä. Paras palkinto odotti silti jälleen kotona, kun lapset ja vaimo toivottivat lämpimin halauksin tervetulleeksi kotiin. Poikani oli omilla rahoillaan ostanut pussin salmiakkia ja se odotti tyynyllä, päällä lappu jossa luki, Tervetuloa kotiin. Onnittelut palkinnosta. T. Aatu. Ilman lapsia, vaimoa, muita perheenjäseniä ja ystäviä, tälläkään palkinnolla ei olisi ollut lopulta mitään merkitystä.

Kiitos tuestanne ja mukavaa kesää,

PS. Dunninger Memorial Award on saanut nimensä jenkkiläisen mentalisti Joseph Dunningerin mukaan. Katso kenestä oli kysymys lukemalla lyhyt tiivistelmä hänestä TÄÄLTÄ!