Kysyin sosiaalisen median kanavissani, että kokevatko seuraajani pikkujoulut tarpeellisena osana työhyvinvointia ja kulttuuria. Selvä enemmistö vastaajista piti pikkujouluja hyvänä perinteenä ja tarpeellisena motivaation kohottajana sekä tapana viettää työkavereiden kanssa aikaa työn ulkopuolella. Toki mukaan mahtui myös useita kriittisiä näkemyksiä, joissa oli koottuna pikkujoulujen negatiiviset puolet. Ymmärrän myös näitä kantoja, sillä olen jokusen sata pikkujoulujuhlaa ehtinyt kiertää ja nähdä näiden vuosien aikana. Pikkujouluilla on kuitenkin suuri työllistävä vaikutus monille aloille ja ne voivat parhaimmillaan olla mainio tapa palkita, kiittää, motivoida ja sitouttaa henkilökuntaa.

Tein itse ensimmäiset pikkujoulukeikkani jo 1980-luvun lopulla. Olin tuolloin kuitenkin itsekin vielä lapsi, joten esiinnyin pääosin koko perheen pikkujouluissa eikä minulla siksi ole omakohtaista kokemusta tuon ajan yritysjuhlakulttuurista. Sen sijaan 1995 eteenpäin olen kiihtyvällä tahdilla kiertänyt ympäri Suomen viihdyttämässä suurissa ja pienissä pikkujoulubileissä. Olen viihdyttänyt niin hartaissa puurojuhlissa kuin yökerhobileissä ja kaikkialla siltä väliltä. Olen ollut lavalla, kun etummaisessa pöydässä kaikki istuvat sammuneina ja lähettänyt laskun tilaajalle, joka ei edes muistanut minun esiintyneen heidän tilaisuudessa. Näistä hauskoista yksittäisistä tapauksissa huolimatta uskallan sanoa sekä oman kokemuksen että kollegojen kanssa käymieni keskustelujen perusteella, että pikkujoulut ovat siistiytyneet huomattavasti runsaan 20 vuoden aikana. Myös juhlijat ovat selvästi pääosin enemmän kiinnostuneet hyvistä juhlista, hyvästä fiiliksestä, ruoasta, ohjelmasta ja työkavereiden kanssa hauskanpidosta kuin örveltämisestä ja rajattomasta alkoholitarjoilusta. Poikkeuksia toki löytyy lähes joka porukasta ja lähes joka pikkujoulukausi vähintään yhdet juhlat tulee nähtyä, jossa ainoa tarkoitus on vetää lärvit. Ne ovat silti yksittäisiä juhlia. Toisin oli vielä 20 vuotta sitten.

Iloa keskelle pimeintä aikaa

Suomalainen pikkujoulukulttuuri on varsin ainutlaatuinen koko maailmassa. Esimerkiksi Ruotsissa vietetään pääosin joulujuhlia, jotka ovat hyvin lähellä joulua, mutta pikkujoulut ovat varsin tuntematon käsite länsinaapurissamme. Meillä ensimmäiset pikkujoulut ovat jo marraskuun alussa. Monissakaan tapauksissa juhlien sisältö ei miltään osin liity jouluun. Tarjolla ei ole jouluruokaa eikä joulumusiikkia, mutta silti juhlaa kutsutaan pikkujouluksi. Tälle kaikelle on selkeä tilaus, sillä vuoden pimein aika vaatii veronsa ja monelle lähteminen teatteriin, elokuviin tai ravintolaan on työn ja tuskan takana. Sitä paitsi, olen näiden vuosikymmenien aikana saanut kuulla toistuvasti myös siitä, että monille tämä juhla on ainoa kerta vuodessa, kun he näkevät live-esityksiä tai syövät astetta paremmin ulkona. Tätäkään ei sovi unohtaa. 

Olet sitten itse traditiosta mitä mieltä hyvänsä niin pikkujoulujen työllistävä vaikutus tietyille aloille on merkittävä. Sanomattakin on selvää, että keikkailevat artistit, kuten taikurit, koomikot, imitaattorit, muusikot ja bändit elävät juuri nyt sesonkiaikaa. Tämän lisäksi vaikutus on merkittävä monilla ravintoloille ja pitopalveluille sekä juhlatiloille. Omansa saavat myös kuljetusyhtiöt ja taksit. Ihan ilman eivät jää myöskään teatterit, leffateatterit ja elämyspalveluiden tuottajat, sillä erityisesti pienemmät pikkujouluporukat tekevät järjestelyt helpoksi ostamalla pakettiratkaisuja, joissa ohjelma hoituu teatterin tai elämyspalvelun kautta ja illanvietto kätevästi viereisessä ravintolassa. 

Tänä pikkujoulusesonkina minulla on 28 keikkaa ellei tule viime hetken lisäyksiä. Näistä 13 on takana ja vielä yhdessäkään juhlassa ei ole näkynyt sammuneita tai örvellystä. Toki muusikot muistuttavat minulle aina, että en ole näkemässä aamuyön tunteja. Silti toistaiseksi olen nähnyt vain iloisia ihmisiä, jotka ovat ilolla olleet mukana juhlimassa keskellä pimeää ja ankeaa marraskuuta. 

Mukavaa loppuvuotta toivotellen,

Pete Poskiparta