Ajatustenlukijan ajatuksia

Elän vain yleisön edessä

Torstai 4.10.2018 klo 13.02 - PP


Olen viime aikoina potenut esiintyvien taiteilijoiden ammattitautia eli riittämättömyyttä. Mulle onneksi alkoholi ei ole ongelma, sillä viimeiset kuukaudet olisi kovasti tehnyt mieli ryypätä. 

Mä en osaa kuvailla sitä tunnetta tarkemmin, mutta joskus olen sanonut, että elossa ja hyvävointisena olen vain lavalla. Vain yleisön edessä, yleisön nauraessa ja taputtaessa tunnen, että kaikki on hyvin ja mulla on merkitystä. Karuimmalla tavalla tämä itsekeskeisyyden huippua hipova tunne paljastui mulle, kun vaimo oli 6 päivää sairauslomalla ja mä valitin sille vain, että "tunnen itseni täysin turhaksi" vaikka juuri silloin sain, en joutunut, vaan sain huolehtia lasten ja koko perheen juoksevista asioista ja kerrankin olla se, jota lapset ensin huutavat, kun apua tarvitsevat. 

Työt jatkuvat tänään. Nyt jo funtsin, että turvallisin hetki tässä päivässä on se, kun olen lavalla. Ai vitsi, että kuulostaa itsekeskeiseltä jankutukselta. Tiedän silti vuosikymmenien kokemuksella, että aika moni kollega kokee samoja fiiliksiä. Välillä vahvemmin, välillä miedommin. Kollegoiksi lasken tässä niin laulajat, näyttelijät, koomikot kuin sirkus- ja varieteetaiteilijatkin. Kotimatkalla se totuus yleensä paljastuu. Ajellessa pimeässä yksin, radio tai äänikirja seuranaan, funtsii kaikenlaista. Kotipihalla taas nousee toivo. Täällähän se kaikista tärkein osa elämää asuu ja mä tarvitsen niitä ja ne minua. Huominen on siis parempi päivä, kunhan ensin selviydyn aamuun asti.

Pete Poskiparta

IMG_1006.jpg

Avainsanat: vuodatus, esiintyjä, esiintyvä taiteilija, mentalisti, taikuri, riittämättömyyden tunne, jaksaminen


Kommentit

4.10.2018 20.20  Juha Ahokas

Kotipihalla nousee taas toivo.Juuri niin.
Näin se vaan menee Pete.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini