Mä en osaa kuvailla sitä tunnetta tarkemmin, mutta joskus olen sanonut, että elossa ja hyvävointisena olen vain lavalla. Vain yleisön edessä, yleisön nauraessa ja taputtaessa tunnen, että kaikki on hyvin ja mulla on merkitystä. Karuimmalla tavalla tämä itsekeskeisyyden huippua hipova tunne paljastui mulle, kun vaimo oli 6 päivää sairauslomalla ja mä valitin sille vain, että "tunnen itseni täysin turhaksi" vaikka juuri silloin sain, en joutunut, vaan sain huolehtia lasten ja koko perheen juoksevista asioista ja kerrankin olla se, jota lapset ensin huutavat, kun apua tarvitsevat.