Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Ajatustenlukijan ajatuksia

Kun Twitter lähtee laukalle

Lauantai 14.4.2018 klo 14:33 - PP


Sanalle "absurdi" syntyi mielessäni uusi merkitys, kun kirjoitin pari päivää sitten seuraavan twiitin: 

"Kysyin pojaltani (7 v.), että joko hänellä on tyttöystävä. Reteesti tuli vastaus. ”On yksi Sofi, mutta se ei vielä tiedä sitä”. Melko itsevarmaa settiä!"

Vuorokautta myöhemmin mikään ei ollut niin kuin ennen.

Facebookissa päivitykseen suhtauduttiin ilolla ja hymyillen. Twitterissäkin 98% hymyili, koska lasten maailmankuva on vielä vaillinainen ja siksi aikuisen silmissä usein hauska. Mitä vielä. Ensin sain kommentin, jossa sanottiin, että "itse en kyllä rohkaisisi tuollaista ajattelua...". Ilmeisesti oletuksena oli, että minä rohkaisen poikaani pitämään tuon linjan. Seuraavaksi yksi Twitterin vakioloukkaantujista arvosteli ikävää asennettani ja muistutti, että ihmisten itsemääräämisoikeus on validi puheenaihe. Tämä siksi, että sanoin edellistä kommentoijaa tosikoksi. Tässä kohtaa mietin oikeasti, että mitä helvettiä. Ei mennyt kuin tovi ja paikalle riensi henkilö, joka kuvasta päätellen on leijona. Hänen mielestään 10 vuoden päästä kyseessä on oikea ongelma, jos ei asiaan puututa. Menetin malttini ja sanoin muutamin V-alkuisin sanoin mitä mieltä olet tällaisesta tahallisesta väärinymmärtämisestä ja kasvatusneuvoista. Tätä pyysin myöhemmin anteeksi, josta seurasi omat analyysinsä.

twiitti.png

500 viestiä myöhemmin

Illalla tein keikan lähes täydelle salille Turun Linnateatterissa. Olin siis muutaman tunnin poissa some-maailmasta. Pakattuani tavarat autoon avasin twitterin. Minulle oli viesti, jossa todettiin minun saavan poikkeuksellisen paljon reagointeja ja samassa ehdotettiin, että laittaisin twitterin luoman suodattimen päälle. En laittanut. Selailin puoli tuntia mitä kaikkea tuon yhden ekaluokkalaisen ruokapöytäkeskustelusta irroitetun twiitin myötä oli syntynyt. Se ei ollut ihan vähän. Osa keskustelusta käsitteli itse twiitin nokkeluutta ja vitsikkyyttä. Se on ehkä vanhanaikainen, stereotypioita vahvistava. Ehkä. Toisten tai siis ylivoimaisen enemmistön mielestä helvetin hauska. Jotkut kertoivat omia esimerkkejään kuinka lapset kertovat heillä olevan viisikin tyttö- tai poikaystävää. Toki minulle huomautettiin myös, että sukupuolitan turhaan. Mistä edes tiedän, että hän on poika? Voi helvetti, ajattelin. Osa keskustelijoista oli sitä mieltä, että olin heikko, koska olin mennyt pyytämään anteeksi vaikka mitään anteeksipyydettävää ei ollutkaan. Korostan, että pyysin anteeksi kielenkäyttöäni, en itse asiaa. Anteeksipyynnön soveltuvuutta varten kutsuttiin paikalle jopa kriisiviestinnän asiantuntija. Jotkut käyttivät termiä Poskiparta-gate. 

Tätä kirjoittaessani twitterini täyttyy samaa vauhtia. Harva enää muistaa mistä koko keskustelu alkoi. Puhutaan punikkivassareista, oikeamielisistä, fasisteista, väärinymmärtäjistä ja noitavainoista. Kaikki tämä yhden vitsiksi tarkoitetun twiitin vuoksi. Twiitin, jonka ekaluokkalainen lausui ymmärtämättä edes mistä oli oikeasti kyse. Hyvä me aikuiset. Kyllä me osataan. Ehkä jonakin päivänä paketoin nämä twiitit ja annan pojalleni häälahjaksi. Ehkä, siis ehkä olen siihen mennessä saanut iskostettua hänelle, että seurusteluun tarvitaan molempien suostumus. Jos en, sitten otan kritiikkinne vakavasti. 

Pete Poskiparta

Katso alkuperäinen twiitti TÄSTÄ

Avainsanat: Twitter, absursi, lapset, kasvatus, vitsi, sosiaalinen media, some


Kommentit

14.4.2018 15:16  Maini Valkonen

Älytöntä. Minä ainakin tulkitsin sen leikkimieliseksi huumoriksi. Nykyisin tuntuu vaan olevan vallalla kaikenlainen rummutus asiasta kuin asiasta. Lopulla ei enää muisteta mistä rummutus oli alkanut. Tarvittaisiin enemmän hymyä huuleen, kuin tiukkapipoista nipotusta.

15.4.2018 8:06  Ville Hard

Jos joku loukkaantuu sukupuolittamisesta tyyliin, "mistä tiedät, että hän on poika?", niin mikseivät nämä loukkaantujat loukkaantuneet presidentin lapsen syntymän uutisoinnista. Tuolloinhan mainittiin presidentille ja hänen puolisolleen syntyneen pojan. MISTÄ SAULI JA JENNI TIETÄVÄT, ETTÄ LAPSI ON POIKA! :-P

Sairasta - ja surullista, että nyky-Suomessa sekoitetaan ihmisten mieliä tällaisilla asioilla.

15.4.2018 9:42  juhani Vinberg

jos ntpo twiitti olisi apu-lehden lasten suusta-sivulla,niin se otettaisiin huumorina, niinkuin varmaan trkoititkin. somemaaailma vaan on täynnä näitä aammatttiloukkaantujia ja väärinymmärtäviä besserwissereitä, tarvitaan norsunnahka ja terävä kalpa vastasivalluksiin.itse olem´nkärsinyt aivoinfarktin aiheuttsamista kirotusvihreistä, joiista aika ilkeåästihuomautellaan

15.4.2018 10:49  J.-P

Se mikä on huumoria, voi olla loukkaavaa.
Se mikä ei ole huumoria, voi olla loukkaavaa
Se mikä on pätkä elämästä, voi olla loukkaavaa.

Perkele, tässä maailmassa voi olla loukkaavia asioita ja Twitterinkin pitäisi alkaa tottua siihen eikä aina nillittää joka v**n jutusta.
Varsinkin kun useimmat ei ole loukkaavia useimmille, yleensä vain Sinulle, arvon tyhjästäloukkaantuja.

15.4.2018 13:26  T-T.

Koko kohu oli turha, mutta miksi pidät sitä hengissä bloggaamalla ja nostamalla aihetta uudestaan ja uudestaan esille? Olet jakanut poikasi sanomia asioita Twitterissä (en usko, että 7v on erikseen ymmärtänyt, että hänen sanansa menevät suurelle yleisölle) ja kun niistä syntyi negatiivinen kohu, et pyri laannuttamaan sitä. Et ajattele poikaasi vaan ajattelet sitä, että sinua tultiin loukkaamaan ja tahdot kostaa / olla oikeassa.

Ymmärrän, että loukkaantuminen sai alkunsa hieman turhasta, mutta kun kyse on lapsestasi, voisit olla suurempi ihminen ja pyrkiä vihanlietsonnan sijaan muuhun.

Twitterissä olevaan kohuun poikasi ei välttämättä törmäisi, mutta nyt annat jo eri medioille haastatteluja aiheesta, joten oikeastiko tahdot, että pieni poikasi saa tietää, että hänen takiaan aikuiset ihmiset riitelevät ja iskä käyttää viikonlopun kiukkuiseen bloggaamiseen? Tai tahdotko, että kaikki poikasi luokkakaverit saavat kuulla, että Aatu on ihastunut Sofiin? Miksi edes jaat lapsesi yksityisasioita Twitterissä?

15.4.2018 13:58  Pete Poskiparta

Arvoisa nimimerkki T-T

Kirjoitin blogin, koska se oli tapani purkaa asia. Muutoinkin kirjoitan mitä kirjoitan ja muut, sinä mukaan lukien voit päättää luetko kirjoittamaani vai ei.

Sinulla tai kenelläkään ulkopuolisella ei ole tietoa miten olemme asian perhepiirissä käsitelleet, joten "et ajattele poikaasi" oli vähintään kevyen sarjan vittuilua. Mitäpä muuta nimimerkkien suojista voi odottaa.

En ole antanut yhtään haastattelua aiheesta millekään medialle. Kyselyitä on tullut parikin. Mediat ovat itse tehneet juttuja näkemänsä perusteella.

Lämpimästi kehotan keskittymään omaan elämään ja omiin läheisiin, koska he saattavat jäädä vaille huomiota, jos muutaman twiitin ja yhden blogikirjoituksen perusteella kykenet tekemään jo noin pitkälle vietyjä analyyseja kasvatusmetodeistani.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini