Millaista on etsiä pientä nuppineulaa, joka on piilotettuna suureen hotelliin? Entä miten onnistuu katsojan sormuksen löytäminen, jos joku piilottaa sen yleisöön? Kuulostaa mahdottomalta, mutta on olemassa tekniikka, jota kutsutaan contact mind-readingiksi, jolla tämäkin on mahdollista. Tekniikan hallitsee vain kourallinen ihmisiä maailmassa ja heistä parhaiten tämän väitetään osaavan entisen Itä-Saksan kasvattama herrasmies Satori. Hänen yksityisopissa sain tuntea saksalaisen täsmällisyyden ihan uudella tavalla, samalla huomaten jälleen, että minulla on vielä paljon opittavaa mentalismista.

Päivä alkaa Las Vegasilaisessa Reneissance hotellissa klo 09.00, ei minuuttiakaan yli. Satori kertoo ensin lyhyesti mitä contact mind-reading tarkoittaa ja sen jälkeen ryhdymme harjoittelemaan. Ei pitkäveteisiä teoriaosuuksia eikä demonstraatioita vaan saman tien pöydälle levitetään iso määrä esineitä ja hotellin työntekijää pyydetään valitsemaan niistä mielessään yksi. Satori tarttuu katsojaa ranteesta ja sanoo, että "puhu minulle, mutta vain mielessäsi. Kerro minulle, mutta vain mielessäsi mitä esinettä ajattelet". Hän kulkee esineiden ohitse ja pienentään esinemäärää yksi kerrallaan. Lopulta pöydällä on keskellä vain yksi esine, luottokortti ja se on juuri se esine jota katsoja ajatteli. Mitään ei kirjoitettu ylös, mitään ei urkittu etukäteen eikä katsojalle annettu muuta ohjetta kuin ajatella oikeaa esinettä ja keskittyä siihen. 

Heti töihin

Välittömästi tämän jälkeen oli minun vuoro. En tietenkään paljasta salaisuutta, mutta aloitimme yksinkertaisella 50 / 50 harjoituksella, jossa katsoja valitsee toisen kahdesta esineestä. Minun tehtävä on tietää, ei arvata, vaan tietää kumpaa katsoja ajattelee. Katsoja ottaa ranteestani kiinni ja alan kulkea kohti ensimmäistä esinettä. Kuljen toisen esineen ohi ja tunnen jotakin. Kuljen takaisin ensimmäistä kohden ja tunnen taas jotakin, mutta eri tavalla. Tiedän esineen oikein, en arvaa, tiedän. "Uskomatonta, että en ole tätä tajunnut ennen", mietin mielessäni. Me ihmiset kerromme paljon itsestämme ilman sanoja ja varsinkin, jos keskitymme niin myös kosketus kertoo enemmän kuin uskommekaan. Siitä tulee nimitys contact mind-reading, koska tekniikka toimii nimenomaan siksi, että katsoja antaa itse tahtomattaan vihjeitä valitsemastaan esineestä tai valitsemastaan paikasta, kuten myöhemmin kerron. Lisäämme esineitä ja välillä onnistun, välillä epäonnistun. Jokainen kohta, jokainen sana ja ele analysoidaan ja välillä saan suoraakin palautetta tyyliin "terrible, just terrible", mutta en tietenkään lannistu. Nälkäkin olisi, mutta tiedusteluuni ruokatauosta saan vastauksen "there´s no time for eat, we have to work". Juomatauko sentään sallitaan, mutta sillekin asetetaan tarkka aikaraja. Stereotypia saksalaisesta tarkkuudesta saa tämän herran kohdalla uudet ulottuvuudet. 

Etsimme neulaa heinäsuovasta

Kun olimme toistaneet toistamasta päästyämme tekniikkaa, sanavalintoja ja harjoitelleet eri määrällä esineitä, oli luvassa testi, jonka luulin olevan vain legendaa. Tiedän, että mm. kollegani Banachek on tehnyt useita esityksiä, joissa katsoja piilottaa esim. palkka-shekin (jep, jenkeissä käytetään yhä shekkejä) johonkin ja hänen pitää löytää se tai ei saa palkkaansa. Minäkin esitän numeroa, jossa katsoja piilottaa setelin yleisöön ja löydän sen, mutta se perustuu isolta osin päättelyyn, ihmisten lukemiseen ja myös muutamaan koukkuun, joilla saan katsojat reagoimaan haluammallani tavalla.

Olin kuullut juttuja, että katsojan piilottaman neulan etsimistä olisi joku venäläinen mentalisti joskus esittänyt, mutta pidin juttua lähinnä aikojen kultaamana muistona, jota kerrotaan taikureiden kesken parin oluen jälkeen. Siksi luulin, että Satori vitsaili, kun kertoi, että seuraava tehtäväni oli hakea ravintolasta joku henkilö kyseiseen tehtävään. Muutaman hudin jälkeen löysin miehen, joka suostui katsojan rooliin. Satori kävi läpi yksityiskohdat kahden kesken kanssani, sanoi seuraavansa ja kommentoivansa tekemistäni ja käski ryhtyä hommiin. Pyysin valitsemaani henkilöä piilottamaan neulan mihin tahansa hotellissa. Kerroin, että hän voi halutessaan viedä sen mihin tahansa kerrokseen, mihin tahansa paikkaan, josta se on löydettävissä. Minut ohjattiin ulos +45 asteiseen helteeseen seisoskelemaan, kun avustajaksi suostunut henkilö piilotti ilmastoidussa sisäilmassa neulan. Piilottamiseen meni useampi minuutti. Lopulta Satorin vaimo tuli ulos ja sanoi, että voin tulla sisälle. Kertasin avustajalleni, että hänen pitää mielessään haluta, että löydän neulan ja ajatuksin keskittyä paikkaan, johon hän neulan piilotti. Hän tarttui ranteeseeni ja lähdimme liikkeelle. Kuljimme ympyrää, kävimme ravintolassakin, mutta lopulta kaikki se informaatio, jota Satori oli toistanut, toistanut ja toistanut kertoi minulle, että neula on hotellin toisessa kerroksessa, sen kongressisiivessä ja noin 15 minuuttia myöhemmin paikallistin neulan kongressisiiven viimeisen sohvan alle. Siellä se oli kokolattiamattoon kiinnitettynä. Legenda muuttuikin hetkessä todeksi. Vapaaehtoinen avustajani oli puulla päähän lyöty. Hän ei voinut käsittää miten hänen ajatuksensa on muutettavissa tulkinnaksi siitä mihin päin pitää liikkua ja mistä neulaa etsiä. Hän puhui totta, sillä ihminen ei itse tunnista antamiaan vihjeitä ja se juuri tekee tästä todella kiehtovaa. En olisi mitenkään onnistunut ilman Satorin koko tuon ajan antamia ohjeita, mutta jos harjoittelen, harjoittelen ja harjoittelen niin opin kyllä löytämään neulan mistä tahansa itsenäisestikin. 

Eikö ihmismieli olekin kiehtova?

Lentokentällä

Tapasin Satorin ja hänen vaimonsa vielä Las Vegasin lentokentällä. Hän halusi vielä tarkentaa eilisiä oppejaan ja näinpä vietimme vielä tunnin aikaa keskenämme ja hän antoi useita hyviä vinkkejä ja ideoita miten harjoitella, miten kokeilla tekniikan toimivuutta eri ihmisillä ja mihin kaikkeen kyseinen tekniikka sopii. Vaikka hänen opetusmetodinsa tuovat mieleen ala-asteen, jossa opettaja pyytää toistamaan kaiken mitä hän juuri sanoi niin pakko myöntää, että tämä tapa sopi tämän tekniikan opetteluun kuin nenä päähän. Niin pienistä asioista on lopulta kyse, kun punnitaan sitä, että ymmärsikö katsoja oman roolinsa ja ennen kaikkea asettuuko hänen sinun puolelle vai sinua vastaan. Jatkan harjoittelua ja ennemmin tai myöhemmin näet myös minut esittämässä uskomattomia numeroita, jotka perustuvat tähän kiehtovaan tekniikkaan, jolla voi lukea katsojan ajatuksia.

Pete Poskiparta